Punonta

Tästä lähtee postaukset Kudonnan kurssin oppimispäiväkirjana.

Punonta eroaa tekniikkana kudonnasta siinä että siinä ei käytetä mitään varsinaista välinettä kutomiseen, vaan jotain pujotetaan kuteena loimen väliin.

Punontaa voi tehdä mitä erilaisimmilla materiaaleilla, kierrätysmateriaaleista kuten sanomalehdestä, kahvipusseista jne. Tai perinteisistä materiaaleista kuten kaislasta, juurista, ruo'oista, puun päreistä, mäntylastuista, niinestä jne. Itse olen tehnyt puntatekniikalla tuikkukuppeja rautalangasta (seuraa tunnistetta 'rautalankailua'). Veljeni on tehnyt ala-asteella paperisuikaleista punomalla "pöytäliinan". Mietiskelin myös että mitä muita materiaaleja työhön voisi käyttää ja esimerkkinä kaavapapereista jäävät pitkät suikaleet voitaisiin käytää tässä hyväksi, sekä virhetulosteet/monisteet, pakkauspahvit jne.
Vain mielikuvitus on siis rajana materiaalivalinnoissa. Ennen myös koivun tuohta käytettiin punontaan paljon, mutta mykyään on muistettava että elävästä koivusta ei saa mennä repimään tuohta. Tuohi on koivun iho ja ilman sitä se vahingoittuu ja kuolee pystyyn.

Punomalla on valmistettu perinteisesti koreja kaikenlaiseen säilytykseen ja kantamiseen, sekä ehkä helpoiten tunnistettavana esimerkkinä tuohivirsuja ja muunlaisia jalkineita.



Punotut lastenvaunut, punottu pärekori, kangaspuut
Kehä,Pahnilan museo, Simonkylä, Simo


Kotoani löysin myös muutamia punottuja töitä:
Rottingista ristipunonnalla punottu lankakori ja säilytyskorit jotka aikaisemmin tuunailin, sekäkaaospunonnalla tehdyt pöytätabletit ja valaisin
Pöytätabletit Ikeasta ja valaisin CM:sta, korit Askosta.
Lankakorin olen saanut mummoltani, ja tietojeni mukaan se on ostettu Sokevalta.
http://www.sokeva.fi/kasityo/
Myös isoisäni on tehnyt pärekoreja ja lahjoittanut niitä sukulaisilleen.











Harjoituksena koulussa valmistimme sanomalehdistä palttinasidoksiset korit. Poissaoloni vuoksi tunnilta haasteellista oli ensimmäinen asia joka papereille ennen punontaa tehtiin, eli niiden taittelu. Ystävän puhelinopastus helpotti asiaa hieman, mutta pieni epäilys silti jäi taittelun onnistuneisuudesta, mutta se tuskin nyt päällepäin näkyy. Pääasia kai oli ettei taitteita ollut liian montaa kerrosta (max. 16) ja kaikki suikaleet olivat yhtä leveitä.
Vähän liimaa väliin, painoon maton alle hetkeksi ja punomaan palttinaa.

Alussa tärkeätä oli kohdistaa korin pohja keskelle suikaleita, ja tässä työn vaiheessa oppilaan pitää osata soveltaa matematiikkaa. Kuinka paljon pitää siirtää keskikohtaa ja minne suuntaan että ulkopuolelle jäävät suikaleet ovat yhtä pitkät.

Korin reunasuikaleet mitattiin ja liimattiin oikeanpituisiksi ja pujoteltiin koriin palttinasidoksen mukaan, jokatoinen loimi eteen, jokatoinen taakse, ja seuraavalla kerroksella toisinpäin. Työn lopettamista helpottaa jos viimeinen siukalerengas on hiukan suurempi kuin aiemmat, sillä kun kori päätellään pujottamalla loimet edellisen kerroksen alle. Eli viimeisen renkaan alle on helpompi taitella päättelyt jos se on esimerkiksi vaikka sentin pidempi kuin muut suikaleet.
Viimeiseksi hiukan liimaa päättelyn alle, ja maalia pintaan. Maalasin korini valkoisella Tikkurilan Pikateho akrylaattimaalilla, joka on jämiä jostain kämpän fiksauksesta. Paperikorin maalauksessa kannattaa muistaa ettei käytä liian vetistä maalia, sillä maali vetistää korin.

kuva korista myöhemmin

Punonnan voisi integroida ompeluun siten, että esimerkiksi huppariin tai laukkuun tarkoitetut kankaat / huovat voitaisiin punoa ensin, ommella kasaan ja ommella sitten vasta muotoonsa vaatteeksi tai asusteeksi.
Teknisissä töissä integrointi voisi olla perinteisten lastukorien tms tekemistä. Punontaa voisi käyttää myös pinnan koristamiseen, esimerkiksi tason pinnalle voisi tehdä ohuista lastuista palttinasidoksisen "kuoren" joka tekisi työstä vaativamman ja varmasti hyvin näyttävän.