11. helmikuuta 2010

Lautanauha

Tämä oli minulle aivan uusi tekniikka, luulin että en koskaan ollut edes tätä nähnytkään mutta olimpa sittenkin. Mitä ennakkoluuloja! Eli lautanauhat ovat hyvinkin perinteisiä ja ne tunnettiin hyvin jo viikinkiaikana suomessa. Niitä käytettiin mm. asujen sitomiseen ja kaikkeen missä tarvittiin kestävää nauhaa. Lautanauhalla myös aloitettiin ja pääteltiin itse kudottu kangas siten että kankaan loimet toimivat lautanauhan kuteina.
Myös nykyisin voitaisiin käyttää laitanauhaa enemmän. Mielestäni maton voisi päätellä lautanauhalla tyylikkäästi.

Koulussa lautanauhan tekemisen voisi yhdistää historiaan, kuten pirtanauhankin tekemisen. Muinaispukujen ja larppausasujenkin yhteydessä voitaisiin käsitellä tätä asiaa, tai jos koulussa olisi tarkoituksena tehdä laukku tms. joka vaatii vahvaa nauhaa, tai esimerkiksi vaikka kitaran hihna, voisivat oppilaat tehdä nauhansa itse eikä vain käyttää helposti kaupasta ostettavaa valmisnauhaa. Nauhat käyvät kiinnitysten lisäksi myös vaatteiden koristeluun.



Netistä löysin erään todella taidokkaan lautanauhan kuvan johon ihastuin täysin.
Linkki kuvaan.
http://farm3.static.flickr.com/2668/3761955272_c222bacd0c.jpg?v=0


Suunnittelin oman lautanauhani koristeeksi vanhalle hiuspannalle, ja käytin sen loimena ja kuteena vanhoja mummolta saatuja puuvillalankoja. Siitä ilmaantuikin pientä ongelmaa sitten kutoessa nauhaa sillä lautoina käytin itse tehtyjä pelikorttilautoja. Pelikorttien reunat olivat sen verran terävät että lanka hieryi kiertokohdalta, eli lautojan kannattaa ehkä vähän siirrellä työn mukaan ettei vain tietty kohta kulu loimesta sillä silloin ne katkeavat. Onneksi tätä ei ehtinyt tapahtua.
Myös lautojen kanssa syntyi pientä ongelmaa sillä tein lautojen reiät ehkä hiukan liian laitaan että niiden käänteleminen olisi ollu helppoa. Jos lautojen reiät olisivat olleet hieman keskempänä, loimilangat eivät olisi sotkeutuneet toisiinsa niin helposti, sillä nyt loimilangat saattoivat vahingossa pompata väärälle puolelle väärää lautaa.






Jotta kuvio olisi samanmoinen molemmilta kummaltakin puolelta nauhaa katsottaessa, käännän lautoja aina tietyn kuvion päätyttyä toiseen suuntaan. Kuvio määräytyy kuteessa olevien helmien mukaan siten että kuvio alkaa ei-helmellisellä kerroksella ja päättyy suurihelmiseen kerrokseen. Piirroksesta ja kuvasta selkenee tämä selitys ehkä enemmän.



Vaikeata lautanauhan tekemisessä on käsittää se että missä järjestyksessä värit tulevat työhön jos laudassa on useampaakin väriä, tai se että miten värit toisiinsanähden ja rytmitykseltään sitten tulevat. Tähän auttoi se että ajatteli aina laudan kerrallaan että mikä väri tulee ensimmäisenä, ja mikä seuraavana jos lautaa käännetään tiettyyn suuntaan. Tätä siis kannattaa kokoeilla ilman kudetta ja sitten kudontavaiheessa myös. Koko nauhan levyisen kuvion ajattelua taas sitten helpotti kun oli ajatellut jokaisen laudan lankojen järjestyksen erikseen, ja siitä jatkoi sitten ajatusta että miten minkäkin kerroksen värit sitten sijoittuvat.
Ainoa keino taitaa olla vain lautojen pyörittely, ja kutominen, ne ehkä ovat ne ainoat keinot millä lautanauhan periaatteen käsittää.
Mukavaa lautanauhassa on se että nauha joka siitä tulee on erilainen ja tukeva, ja siten saa tehtyä näyttäviä nauhoja melko helposti. Mukavaa on myös se että siihen ei lautojen lisäksi tarvita muita välineitä, kudonnan kiristus onnistuu pelkällä sormellakin kun taas pirtanauhassa mielestäni tasoitukseen kannattaa käyttää jonkunlaista lituskaa. Koska laudat ovat myös pieniä työ on helppo kuljettaa mukana melkein mihin tahansa missä sen saa vain sidottua johonkin kiinni, esimerkiksi omaan pottuvarpaaseen kuten itse tein.

Oppilaiden kanssa lautanauhan tekeminen on varmasti hyvä aloittaa neljällä laudalla, sillä silloin lautojen ja kuvion syntymisen ajatteleminen on helpompaa kun ei ole liian useata lautaa ja lankaa ajateltavana. Materiaaliksi voisi valita ensiksi vaikka rökönin (eli matonkuteen) sillä se on tukevaa ja vahvaa, ja se siis ei helposti kulu poikki ja lautojen mennessä sotkuun se on helppo selvittää. työ myös valmistuu nopeasti, joten turhautumistakaan ei pääse syntymään niin helposti.

Ei kommentteja: