Neulonta
Enää en muista tarkkaan että kenen avulla ja minkä ikäisenä olen neulomaan oppinut, mutta jo ala-asteen alimmilla luokilla me sitä harjoittelimme koulussa, ehkäpä toisella luokalla.
Ala-asteella, ehkä neljännellä luokalla, muistan aloittaneeni punaisen villahuivin tekemisen, josta loppujen lopuksi syntyikin kärsivällisyyden puutteen vuoksi patalappu. Viidennellä luokalla tein itselleni violetit lapaset joissa oli siniset raidat varsissa. Yläasteella tein serkkuni pojalle sinisen villapaidan, jossa oli rinnassa korinpohjaneuletta. (Vieläköhän se on jossain tallessa ?? Ja jos on niin lähetä ihmeessä kuva! Niin saan senkin tänne talletettua.. :) )
Nykyisin neulon paljon, tälläin hetkellä minulla taitaa olla ehkä viisi keskeneräistä neuletöitä joiden välillä vaihtelen mielialan mukaan. Tekemiini töihin kuuluu niin villapaita, boleroita, huiveja, lapasia, pipoja, säärystimiä... Haaveissa on tehdä neulemekko ja neuloa rautalangasta yksi sisustuselementti (siitä lisää myöhemmin)..
Silmukoiden luomisen osasin ennen tehdä vain yhdellä tavalla, mutta viime talvena mummulleni apuna "sukankudinta" aloittaessani jouduin opettelemaan uuden tavan, sillä mummuni väitti että oma tapani oli aivan väärä verrattuna hänen tekemäänsä sukkaan.. Tottakai otin neuvosta vaarin. Ja nyt tämän kurssin puitteissa opin vielä uuden tavan, neulomalla aloittamisen, mikä on ehkä helpoin näistä tavoista jotka nyt osaan. Mutta ei tässä vielä kaikki, vielä olisi sen seitsemän tapaa aloittaa neuletyö! ei muuta kuin opettelemaan!
Kokeilimme tunneilla neuloa vasenkätisesti, ja sen avulla järkeilemään ja tekemään ohjetta sille miten neulominen oikeastaan siis tapahtuu. Päädyimme jokseenkin tällaiseen tulokseen:
Oikea neule: Vie puikko silmukan lävitse, vie puikko langan taakse, tuo lanka silmukan lävitse.
Nurja neule: ota lanka työn etupuolella puikolle, vie puikko silmukan lävitse, ota lanka puikolle työn takan ja tuo puikko langan kanssa silmukan lävitse.
Tärkeää neuvottaessa neulomaan onkuitenkin neuvoa samalla tavalla kuin oppilaille tarkoitettu oppikirja neuvoo, sillä jos kirja ja opettaja neuvovat eri tavoin, oppiminen on hyvin vaikeata.
Neulekokeiluja
Tehtävänämme oli tehdä neulekokeiluja, ja suunnitella kokeiluistamme yhteinen neulegraffiti jonnekin kaupungin alueelle. Valitsimme graffitille paikaksi Poukkusalmen sillan, sillä sen pyörätiesilta on hyvin hämärä syysaikaan ja kaipasi pientä valonheijastusta. Päätimme siis tehdä sillankaiteeseen heijastingraffitin.
Omassa kokeilussani on korinpohjanneuletta, 1 o - lk - 2 yht - lk - 2 yht - lk -....2 yht -neuletta, pitsineuletta, pidennettyjä silmukoita, varrasvirkkausta (joka siis ei ole neulontaa vaikka puikkoa siinä apuna käytetäänkin) ja pudotettuja silmukoita. Välillä työssä on muutama rivi suoraa neuletta heijastinnauhalla neulottuna.
Graffitin kiinnityspäiväksi valikoitui 23.10.09 jolloin taivaalta tipahteli kohti maata jotakin märkää, ja kädet olivat kyllä todellakin kohmeessa kun kiinnittelimme graffitia ohiajavien autoilijoiden ihmetyksen aistien.
Tässä graffitin kappaleet, ja sitten pieni hetki sommittelu- aivoriihelle...
Pienet graffitinpaljastajaisjuhlallisuudet puheineen, lauluineen ja tansseineen, ja kopla pakenee paikalta kylmää.
Tällä hetkellä tilanne graffitissa on se, että ainakin keskimmäinen graffitin kappale on kadonnut, kuin myös omastani puuttuu noin puolet, ja jäljelle jäänyt kappale on vaihtanut paikkaa oikeanpuoleisen neuleen kanssa.
Varsinaisena neuletyönä kurssillamme oli palauttaa tarinasukka.
Tarinaa sukkieni takana onkin.. Koskaan ennen en ole villasukkaa kutonut, sen tässä tunnustan.. Ja suunnitelmani olivat suuret: upeat polvisukat kuvioneuleella johon ei edes ole olemassa ohjetta vaan sen omasta päästäni olisin keksinyt. Aika ja taidot tulivat vastaan, muutaman kerran aloitin sukkaa omien laskelmieni pohjalta ja niiden pohjalta olisi näyttänyt syntyvän pipo ennemmin kuin sukka.
Päätin siis muuttaa suunnitelmaa ja mietin että minkä tarinan ottaisin sukilleni kerrottavaksi. Päätin että sukkani voisivat kertoa siis käyttäjästään, joka en ole minä, vaan ystäväni tytär Hilla.
Olen aina pitänyt hilloista, eli lakoista. Hillat ovat arvokkaita, harvinaisia ja omalaatuisen muotoisia. Miten nämä ominaisuudet liittyvät sukkiini ? Sukkien tuleva käyttäjä on minulle äärimmäisen arvokas. Harvinaisuus löytyy langasta. Sain kesällä oranssia Hyvilla Oy:n katja –villalankaa, ja miksikö se on harvinaista mielestäni ? siksi että Hyvilla oy toimi vain vuosina 1970-78, joten aika harvinaista taitaa olla löytää juuri tuota lankaa… mene ja tiedä. Hillan omalaatuinen muoto tulee sukissa esiin sen sukanvarsien suissa, joihin olen virkannut kumpuja. Ja tokihan myös sukkien väri viittaa lakkoihin.
Ohjeenani sukkiin olen käyttänyt Hanna Katri Hetemäen ja Suvi Hiljan Tyylikäs taapero, vaatteita vauvoille – kirjan Sukan perusmallin ohjetta. Sukassa on 2 o, 2 n joustinresori varressa, ja suora kantapää.
Omina muutoksina ohjeeseen olen kaventanut kantapohjanteon jälkeen sukan kärkeä yhteensä kahdeksalla silmukalla jotta se istuisi paremmin pieneen jalkaan.
Yläreunan pitsi on tehty virkaten. Tee ensin kolme ketjusilmukkaa, ja neljä puolipylvästä samaan silmukkaan sukan takana keskellä. Hyppää kahden silmukan ylitse ja tee kiinteä silmukka, hyppää kahden ylitse ja tee siihen kuusi puolipylvästä. Jatka taas kahden silmukan ylitse ja tee kiinteä silmukka. Jatka pylväsryppäiden ja kiinteiden silmukoiden vaihtelua kunnes olet taas aloituspisteessä. Tee viimeiseksi yksi pylväs samaan silmukkaan josta virkkaamisen aloitit, ja päättele langat.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti