Huovutus
Huovuttaminen ei ollut minulle mitenkään vahva alue ennen kurssia, ja opinkin melko paljon kurssin aikana vinkkejä ja käytännön juttuja huovutukseen. Huovutus tuntuu olevan sellainen asia mitä ei opi kuin tekemällä ja kokeilemalla. Luulen että se johtuu siitä että materiaalia ei pysty hallitsemaan aivan täysin toisin kuin esimerkiksi neulonnassa ja virkkauksessa se on paljon helpompaa ainakin omasta mielestäni.
Mitä aikaisemmin muistan huovuttamalla tehneeni on ollut joitain pienia neulahuovutuksia piparkakkumuotin avulla ja märkähuovuttamalla käsin mm. pannulapun neljännellä luokalla ja toissakesänä eräänlaisen "taidehuovutuksen", joka tarkoittaa sitä että ainakaan vielä ei tämä huovutettu työ ole mitään käyttötarkoitusta saanut..
Myös muutamat täysvillaiset lapaset olen vahingossa huovuttanut pesukoneessa kun niiden huopumisen kestoa en ole tiennyt, ja lopputuloksesta molemmissa tapauksissa päättelin että villoja ei ole huopumisen estämiseksi käsitelty mitenkään. Kuitenkaan lapaset eivät täysin hukkaan menneet, toisista itseasiassa tuli juuri sopivat omaan käteeni ja toiset pystyin antamaan ystäväni vauvalle käyttöön. Ja ovat varmasti lämpimät lapaset !
Tämä on kuitenkin hyvä opetus siitä että villa kutistuu huovutettaessa paljon, ja se tulisi ottaa huomioon myös töitä suunniteltaessa.
Huovuttamista opetettaessa tärkeäksi asiaksi tulee neuvoa hyvin perustekniikat, jotta oppilaat pääsevät itse sitten periaatteen tietäen kokeilemaan tekemistä. Huovuttaessa myös säntillisyyden korostaminen on hyvä, sillä hutiloimalla ja turhalla nopeudella ja voimalla saattaa saada aikaan reikiä märkähuovutuksessa, ja ikäviä reikiä esimerkiksi sormiin neulahuovutuksessa. Huovutus ottaa aikansa, ja siihen pitkäjänteisyyttä sitten tarvitaankin..
Koska pienemmillä oppilailla ei pitkäjänteisyyttä välttämättä ole siihen että he naulahuovuttaisivat mitään suurta kiinteätä työtä, tulee heille suunnatut tehtävät olla kooltaan hieman pienempiä, tai heiltä ei tule ainakaan vaatia kovin tiivistä lopputulosta. Märkähuovuttamalla pienempikin oppilas kuitenkin pystyy tekemään suurempiakin töitä, ja siinä mukavaa varmasti on myöskin se että pääsee samalla vähän "räpimään". Myös pienempien oppilaiden työskentelyä helpottaa varmasti se jos he käyttävät töissään valmista esihuopaa.
Vanhempien oppilaiden kanssa pystyy varmasti tekemään jo isompiakin töitä, esimerkiksi huovuttamaan seinätaulun taikka kylmään autoon penkinlämmittimen.
Huovutuksen osalta kurssimme käsitteli aluksi perusasiat neula- ja märkähuovutuksesta. Huovutuksen osalta tehtävänämme oli valmistaa käsinukke, jonka hahmo tulisi olla peräisin suomalaisista kansantaruista tai Kalevalasta. Neulahuovuttamalla tehtävänämme oli valmistaa käsinuken pää, ja märkähuovuttamalla (itse esihuovan valmistettuamme) käsinuken vartalo.
Oma hahmoni on Käreitär, "kettujen emuu", jolle uhrattiin kun haluttiin saada hyvä kettusaalis.
Tekniikkaa nuken kasvojen huovuttamiseen opettelimme tunnilla opetusvideon avulla, joka oli hyvä keino opettaa asia, sillä luulen että monille juuri tuo tekniikka oli uusi. Nuken pään tekeminen oli suhteellisen helppoa siihen asti kunnes aloin miettiä miten saisin tehtyä ketun käsinuken päälle. Asia helpottui kun sain valmistettua vartalon (märkähuovuttamalla), ja kiinnitettyä sen nuken päähän, jolloin pystyin jatkamaan hiukset, ketun pään ja vartalon kiinni nuken vartaloon neulahuovuttamalla. Kettuun piti lisätä melko paljon villaa jotta sen sai ulkonevaksi ruumiista. Jätin ketun ruumiin melko vähälle neulaamiselle jotta se olisi pehmeä ja pörröisen näköinen.
Nuken kädet olen tehnyt siten että tein rautalangasta pitkän aihion käsille, jonka päällystin villalla ensin neulahuovuttaen, sitten märkähuovuttamalla. Käsille tein reiät nuken vartaloon ja pujotin käsipötkylän nuken läpi ja muotoilin sen.
Nuken vartalossa osa kuvioista/väreistä oli valmiiksi jo tekemässäni esihuovassa, ja etuosan kiemurat olen neulahuovuttanut siihen jälkeenpäin.
Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen nukkeeni, tosin esihuopaa tehdessäni olisin voinut olla rohkeampi värien käytössä, mutta toisaalta jälkeenpäin oli helppo lisätä väriä työhön, sillä suunnitelmana oli pitää se mahdollisimman yksinkertaisena ja että kettu olisi se mikä toisi työhön eniten väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti